01:30 // PORTAAAT

Tapasimme ensimmäisen kerran kun istuimme vierekkäin täpötäydessä joulujunassa matkalla pohjoiseen. Tunnistin sinut kyllä heti hevosnaamarista.

Joo, oliko hyvä joulu?

Kaipa – rupesin uskomaan uudestaan Joulupukkiin. Uskon asiat heiluvat aina eestaas.

Arvaa mitä Hepolöysä tekee sateella?

Katsoo pornoa niin kuin normaalit?

Tulee sateella maan pinnalle.

Rukoilkaamme sateista kesää.
Muuten, raumalaiselta treenikämpältä otettiin yhteyttä heti kun ILMIÖn ohjelma oltiin kuulutettu kirkossa. Nurkkien kätköistä oli jo vuosia aiemmin löydetty, soittoäänimusiikkia täynnä oleva, Hepolöysän nimellä varusteltu kasetti, jonka alkuperästä kellään ei ole minkäänlaista aavistusta, ja jota siellä ilmeisesti yhä ihmetellään tai palvotaan. Onko sinulla asiaan liittyviä teorioita? Vastaa yhdellä tai useammalla sanalla.

Joo no tästä on näitä tarinoita, joista varmaan tunnetuin on yhen raumalaisen lossikuskin levittämä juttu siitä että eräänä päivänä hän olisi kuullut pienlentokoneen äänen ja pian sen jälkeen kasetti olisi tippunut taivaalta ja kopsahtanut häntä suoraan päähän. Hän oli kuulemma hetkellisesti menettänyt ajan- ja paikan tajunsa ja kertonut matkanneensa lossillaan keltahopeana sädehtivässä plasmajärvessä 40 päivän ajan. Oli tuntenut raajansa muuttuneen hevosen raajoiksi, mutta kasvoiltaan oli kuulemma kuin nuori Anja Hatakka. Sanoi nähneensä vedestä hyppivän karikatyyrimäisiä hevosnaamaisia kaloja ja taivaalla lentävän nahkasiipisiä ilma-aluksia, kyydissään mitä lie Siriuksen kenraaleja… niistä se puhui paljon. Enimmäkseen se oli sen jälkeen viettänyt aikaa siellä lossikuskin kopissaan ja kuunnellut sitä kasettia ja päässyt sitten aina takaisin niihin maailmoihin. Ilmeisesti ennen pitkää oli kuitenkin menettänyt sen koppinsa ja yöpynyt sitten vähän siellä täällä ympäri Raumaa, olisiko sitten päätynyt joksikin yöksi tälle kyseiselle treeniksellekin ja kasetti vaan jäänyt sinne? Hänen nykyisestä olinpaikastaan ei ole kellään varmuutta. Osa kyllä sanoo nähneensä hänet Turussa. Mutta mikä tää lentokone sitten oli? No, sillä oli siitä kaikenlaisia teorioita, joihin liittyi koneiden jättämät kemikaalivanat, Suomen hallitus ja mitä lie punahousuisia kihoja. Mene ja tiedä. Toisen kuulemani tarinan mukaan kaksi teinityttöä olisi ajellut siellä treeniksen lähellä skoottereillaan ja käyneet sitten pelehtimässä treeniksellä kun ovi oli ollu auki. Että se ois niiltä jäänyt. Yks raumalainen jätkä, Sööderi, kertoi varmuudella kuullensa niiden luukuttavan Hepolöysää skoottereissaan. Ja että toisella mimmillä ois ollu Hepolöysä pätsi farkkutakissa. Hauskinta tässä on se että Sööderin mukaan se farkkutakkimimmi näytti ihan nuorelta Anja Hatakalta.

Laskeskelin juuri että Kari Peitsamolla on yli tuhat tehtyä kappaletta huivissa. Joko Hepolöysän tuotanto yltää samoihin lukemiin?

Hepolöysä ei käytä huivia.

No mitä se sitten käyttää?

Suikkaa

Miten kauan kestää pisin tekemäsi biisi?

Elämän mittainen on semmonen juttu. Kerran kuukauden verran ränkkäsin samaa kosketinta, johon oli tarttunut ällöttävää tahmeaa liimaa leuallani. Olin kastellut siinä partani ennen käynnistystä. Ulkona vihelsi ”Näin minä vihellän matkallani” -kappaletta ja minusta se oli ihan saatanan tylsää. Oppia ikä kaikki. Onneksi bensa-asema olisi välttämätöntä lakata esittämästä itseään kunnes Eikka-radio pian lakkaa mökäämästä. Niin sitten saattaa käydä köpösesti. Tämäkin juttu alkoi siitä kun koira alkoi ulvoa yläkerrassa. Naapurin miäs oli kullinvenytyskisoissa Lahdessa vai Lahessako se pitäis sanoa. Ei sille sitten voi mitään. Ei ollut ainakaan tapahtunut kahteen viikkoon. Keskustan kannatus oli yhä noin 18 prosentin luokkaa.
http://heporadio.mic.fi/

https://hepoloysa.bandcamp.com/