29.7.2017

J.K. IHALAINEN (FI) & SÁNDOR VÁLY (HU)

22:45 // PORTAAT

 

Kutsut joskus itseäsi hypnopoliitikoksi, joka suistaa ihmisten ajatuksia raiteiltaan. Miten pidät huolen siitä että osaat kyseenalaistaa niitä oman ajattelusi ”valmiita ratoja”? Entäs jos yleisösi onkin hypnotisoinut sinut?

 

Hypnopolitiikka on irrationaalinen ilmiö, vähän kuin noppapeli. Pelissä korostetaan sitä että kaikenlaiset sattumat saattavat muuttaa ihmisen kohtaloa. Kuten se että tapasin lasteni äidin sattumalta Kööpenhaminan pääpostin edessä vuonna 1984, en ollut koskaan ennen nähnyt häntä, enkä ehkä olisi koskaan tavannutkaan jos olisin kääntynyt edellisessä risteyksessä  oikealle. Runoudessa pyrin sumentamaan päämäärän ja juoksuhiekoittamaan valmiiksi tallatut polut. Luonnollista on että toisinaan putoan itse juoksuhiekkaan, elämähän on yhtä alamäkeä. Yleisö on minulle varsinainen haaste, olen esiintynyt metsissä ja tehtaissa ja vankiloissa, yleisö on joko/tai, on/off. Jokainen yleisö vaatii erilaisen kattauksen, alastoman illallisen, aina ei tiedä ketä kohtaa.

 

Vietit nuorena miehenä tosiaan paljon aikaa Kööpenhaminassa. Oletko vieraillut Christianiassa viime vuosina? Kyynisyyttä ei tiettävästi synny ilman kaatunutta, tai kaadettua, idealismia, mutta minkälaisia tuntemuksia tuo vapaakaupunki sinussa nykypäivän absurdiuden keskellä herättää?

 

Asuin Christianiassa 1970-luvun lopulla, jolloin se oli varsin anarkistinen kaupunginosa, hyvässä ja pahassa. Sitten asuin koko 1980-luvun muissa kaupunginosissa. Vierailin Christianiassa viime syksyllä juuri kun siellä vietettiin 45-vuotisjuhlia. Virkapukuiset poliisit asentelivat Pusherstreetille kameroita, ja kauppiaat hilasivat ne alas. Kööpenhaminan huumekaupan reviireistä taistelevat jengit, kuten Helvetin Enkelit, Bandidos, Loyal to Familia (LTF), Satudarah, Gremium, No Surrender, United Tribunes, Black Jackets, Osmanen Germania, ulottavat toimintansa myös Christianiaan. Muuten Christianian rakennuskanta ja asukkaat näyttävät porvarillistuneen ja voivan hyvin. 1970-luvun taiteellinen kuvio, jossa hipit asuivat armeijan omistamalla alueella ja hakivat vuokransa sosiaalitoimistosta, on vaivihkaa muuntunut bohemian rapsodiaksi. Hyvässä ja pahassa

 

Bukowskilla on tarina hotellista, jossa sattui majailemaan samaan aikaan myös William S. Burroughs. Änkyrät eivät halunneet tavata toisiaan, eivätkä koskaan sitten tietenkään tavanneet. Burroughs kuitenkin antoi maalauksiaan käyttöösi Birds Bullets Buildings-kokoelman kuvitusta varten 80-luvun lopulla. Miten ihmeessä se onnistui?

 

Burroughs vieraili Kööpenhaminassa, jossa järjestyi tapaaminen ja haastattelu amerikkalaisessa kirjakaupassa. Hän oli juuri tulossa Suomesta, joten suostui pyyntööni siltä istumalta. Hänen sihteerinsä James Grauerholz hieman ryki, mutta ymmärsi, että tässä oli vain joku köyhä Don Quijote.

 

Missä tilanteessa tapasitte Sandórin kanssa ensimmäisen kerran?

 

Tapasimme Kemissä Shamaani-näyttelyssä 1990-luvun alussa. Hänellä oli siellä merkillisiä muinaisia soittimia, ja minä rupesin heti kuulemaan niistä erilaisia ääniä, joista voisi syntyä runoutta ja vice versa. Pian kiipesimmekin lavalle yhdessä.

 

Joko tiedät mitä 2666 tarkoittaa?

 

En tiedä. Roberto Bolanon 2666 lienee viittaus raamatulliseen, apokalyptiseen vuoteen 2666 jälkeen maailman synnyn, mutta tämän teoksen nimenä se palvelee visionääristä paikkaa kalenterissa, jossa maailma tulee pysähtymään, kohtaamaan kaiken historiansa yhdessä silmänräpäyksessä.