15:00 // PORTAAT

Mitäs kuuluu, Mustikkahuuli? Taisin nähdä sinut viimeksi esiintymässä meidän lippakioskilla kesän tunteina. Mitens on talvi mennyt?

Sain kunnian tänä talvena nähdä tämän kauniin ja herkän vuodenajan siemennesteen valkean täyteläisyyden, kun kävin Saamenmaalla katselemassa alkuperäiskansojen leffoja. Se oli talven kohokohta. Tänne Turkuun asti talvi ei oikein kunnolla ylettänyt, mutta onneksi täällä on lämmintä ja suuria tammia ja meri.
Saatiin myös Mustikkahuulibändin kanssa äänitettyä kokonaisia kappaleita, joita piakkoin julkaistaan jossain muodossa. Nyt ajatukset alkavat pikkuhiljaa suuntautumaan maitohorsmaan,vuohenputkeen, nokkoseen, männyn siitepölyyn ja ehkä niissä kaikissa piileskeleviin lauluihin, jotka pääsevät vaikuttamaan kohtaamis hetkellä. Ja tietysti ennen ilmiötä kypsyvät MUSTIKAT!!!

Ootko ihan täysin hurahtanut mustikoihin? Että kyläileville aina tarjoamassa mustikkasitä ja mustikkatätä? Jos joku mustikoihin totaalisesti kyllästynyt vieras päättää hiippailla etsimään vaihtoehtoista ravintoa, niin jäisikö ressukka, minkä tahansa kaapin avattuaan, toivottoman mustikkavyöryn alle?

Tietysti mustikat on parasta ruokaa mitä on olemassa! Mutta nyt on käynyt niin nolosti, että olen ollut huitelemassa viime vuodet juuri mustikan poiminta aikaan niin mustikkavyöryä ei pääse tapahtumaan. On oikeastaan täysin päinvastaistainen tilanne. Yleensä pakastimessani on vain yksi pussillinen kaupasta ostettuja mustikoita, ja haluan syödä sen kokonaan itse! Piilottelen mustikoita vierailta, ja avaan mustikkapussin vasta kun tiedän että saan viettää hetken itsekseni mustikoiden kanssa. Ellei mustikka nitkut kasva aivan sietämättömiksi vieraiden läsnäollessa. Silloin tarjoan mustikoita, mutta toivon että juuri kyseinen vieras ei pidä mustikoista(sellaisiakin ihmisiä on) ja saan syödä pussin itse.
Odotan kyllä aikoja jolloin mustikkaa on loputtomasti ja voin tarjota sitä kaikille kylästelijöille.

Sulla on oikein persoonallinen lauluääni. Mistä sen olet löytänyt? Pidätkö huolta siitä?

Kaikilla on persoonallinen lauluääni, mutta laulutyylistä muodostuu kokemus persoonallisuudesta. Jos menisin konservatorioon opiskelemaan vaikka klassista laulua niin mun ääni kuulostaisi perus klassisen laulajan ääneltä. Mutta koska oon oppinut laulamaan matkimalla useista eri genreistä erilaisia laulajia niin se imitaatioiden sekoitus kuulostaa persoonalliselta.
Jos joku olisi vaikka keskiajalle laulanut yhtäkkiä nykyajan perus radio pop/rock-laulutyylillä niin se olisi kuulostanut tosi persoonalliselta, vaikka nyt se kuulostaa siltä miten ”kaikki” laulaa.
Esimerkiksi mun vibran käyttöön(josta monelle tulee fiilis persoonallisuudesta) ensimmäinen askel oli kun matkin Bob Marleytä lukio ikäisenä. Sitten löysin Mika Rätön ja Anthony & the johnsonssin ja olin tosi innoissani niiden överi vibraatoista ja automaattisesti aloin matkimaan niitä laulaessani.
Oman mausteen varmaan antaa, että olen opiskellut äänen käyttöä hoitovälineenä ja silloin tällöin pidän äänimeditaatiota, joissa tarkoitus on nimenomaan kuunnella miten oma ääni haluaa luonnollisesti tulla ulos. Siinä on tavallaan päinvastainen ajatus kuin laulamisessa, jossa koitetaan saada aikaan juuri haluttu saundi. Luonnollista ääntä tehdessä seurataan minne ääni haluaa meidät kuljettaa.

Minkälainen sarjakuvapahis tai bondkonna olisi Mustikkahuuli?

Mustikkahuulella olisi samanlainen parta ja hiukset kuin wolverisella, mutta käsipiikkien sijaan kädet olisivat mustikkamöyhyn peitossa, ja käsistä tippuisi kokoajan hieman mustikkamehu tippoja. Mustikkahuulen veri olisi violettia ja erityiskykynä Mustikkahuuli pystyisi ampumaan käsistä mustikkkalaaseria! Mustikkahuuli toimisi yhteistyössä metsän haltijoiden ja tonttujen kanssa ja räjäyttäisi mustikkalaaserilla kaikkia kaivoksia ja soiden kaivelijoita ja muita höpöhöpöjuttuja, jotka raiskaavat metsiä ja näin myös heikentävät mustikoiden asemaa. oho… siitä tulikin hyvis…